Kuunari Koivisto

Mitat:129´x 29´x12,5´. Pituus 44,3m, Leveys 8,8m, Syväys 3,7M

Rakennusvuosi 1939-46

Kantavuus 570 tonnia.

Kuunari Koivisto on koivistolaisen puulaivanrakennustaidon mestarinäyte. Viimeinen Karjalasta pelastettu kolmimastoinen talonpoikaiskuunari ehti purjehtia evakkoretken ja hylyksi päätymisen lisäksi rahti-, silli-, pirtu-, ja asuntolaivana. Laiva oli Raumalla ja myöhemmin Turun Pansion telakoilla rakennettujen 93 sotakorvauskuunarin emä- ja mallilaivana. Siinä asuivat laivamestarit Pulli ja Hollming, jotka vastasivat laivan loppuun rakentamisesta.

Kuunari Koiviston suunnitteli ja sen rakentamisen aloitti Koivistolla Kaarlo Pulli 1939. Tätä ennen hän oli rakentanut omistukseensa seitsemän muuta laivaa. Sota keskeytti Ingerttilän kylän Taipaleen rannassa rakentamisen, mutta lopulta 17.2.1944 runkovalmis, miinoituksesta purettu laiva laskettiin jäiden läpi veteen ja hinattiin länteen. F.W. Hollmingin toimisto oli valmis merenkulkuun vuonna 1946, ja se kuljetti ensimmäisen parrulastin Pietarsaaresta Aalborgin kaupunkiin Tanskaan. Raumalle rekisteröitynä laiva purjehti Itä- ja pohjanmeren liikenteessä.

50-luvulla laiva myytiin Sipooseen. Carmen – nimisenä se jäi kiinni 12 000 litran pirtulastin kuljettamisesta ja tuomittiin menetetyksi valtiolle. Kuunari astui näin Merivoimien palvelukseen. Vuosikymmenen loppupuoliskolla laiva kalasti silliä Jalostajalle Islannin vesillä. 1961 nimi muuttui Merilokiksi, mutta sillinpyynti jatkui Rymättylän Säilyke Oy:lle. Kuunari osallistui kaikkiaan 9 sillinpyyntiretkeen Atlantille. Se toi Suomeen 1,5 miljoonaa kiloa suolasilliä.

1963 alus myytiin portugalilaiselle varustamolle. Se rekisteröitiin Panaman lipun alle nimellä Simmy. Jo ensimmäisellä matkallaan kohti Lontoota sahatavaralastissa ollut Simmy kärsi vaurioita Utön ulkopuolella ja hinattiin Turkuun. Hylyksi tuomitusta laivasta myytiin irtaimisto. Koneet ja Runko hinattiin Maskuun, minne alus hylättiin.

Kuunarin pelastus alkoi syksyllä-83, jolloin Pekka Kärkkäinen ilmoitti hylyn Maskun nimismiehelle löytötavaraksi. Puoli vuotta myöhemmin laivan uusi omistaja Kärkkäinen saattoi hinauttaa pumppujen ja ponttonien avulla aluksen Teijon Telakalle, jossa kunnostustyöt alkoivat.

Kuunari Koiviston kunnostustyö on ollut vaativa ja monivaiheinen urakka. Teijolta laiva siirrettiin Förbyn laituriin Särkisaloon, jossa talkootyö jatkui. Laivan kunto arvioitiin. Laivan kunnostaminen kokonaan puulla oli osoittautunut mahdottomaksi. Kaikki tammikaaret olivat lahonneet makuutusrajasta poikki ja alusta uhkasi luhistuminen. Laivan ulkopuolelle tehtiin hengittävä ferrobetonikuori, joka suojaa laivan sisäisiä puurakenteita Suomen pohjoiset olosuhteet huomioiden.

80-luvun lopulla telakoitu alus saatettiin laskea vesille. Laiva hinattiin Porin Reposaareen, jossa työtä oli tarkoitus jatkaa. Kunnostus ei kuitenkaan edennyt toiveiden mukaan. Alus päätyi hylyksi pohjaan. 1991 Konsultoin HS Oy otti projektin uudelleen työn alle.

Kuunari Koivisto lahjoitettiin vartavasten perustetulle yhdistykselle. Vuosituhannen vaihteessa alus oli määrä telakoida 10 vuoden vesillä olon jälkeen ja viimeistellä vedenalaiset osat kuntoon.

15 -vuotta kestäneen kunnostusurakan tavoitteena oli tehdä laivasta omilla koneilla liikkuva, takiloitu nuoriso- ja tapahtumatila kahvioineen ja majoituspaikkoineen. Suunnitelmissa oli laivarakentamisen verstastiloja, koulutus- ja opetustiloja sekä näyttely- ja kokoontumistiloja merellisiin harrastuksiin.

Kuunari Koiviston kunnostustyötä tehnyt Kuunari Koivisto ry sekä Perinnevenetelakka ovat joutuneet valtaviin eturistiriitoihin Porin kaupungin kanssa. Perinnevenetelakan alkuperäinen vuokrasopimus päättyi keväällä 2007. Reposaaressa sijaitseva telakka-alue tyhjennetään telakkatoiminnasta vuoden 2008 loma-asuntomessujen alta.

19.6.2007 sukelluskohteeksi merenpohjaan

Porin Kaupunki teki vuodenvaihteessa päätöksen kuunarin hajottamisesta kaivinkoneiden avulla. Aluksesta oli poistettu moottori, tankit ja kaikki irtain, ja kaivinkoneita käynnisteltiin. Hätiin tuli viime hetkellä aluksen vastuulleen ottanut matkailuyrittäjä Petri Jokinen, joka päätti upottaa kuunarin sukelluskohteeksi. Hän halusi, että hienon historian omaava laiva jää elämään. Parissa viikossa Jokinen hankki luvat, joilla Koivisto voitiin upottaa Luvian edustalla olevalle Natura-alueelle. Tämä ei sodi Natura-arvoja vastaan, koska Koivisto on enää pelkkää puuta ja betonia. Kaikki muu on siivottu sieltä pois. Sijoituspaikka ei myöskään tuo haittaa kalastukselle.

Koivisto on Suomen ensimmäinen perustettu sukellushylky, mikä on sukeltajille harvinaista herkkua Suomessa ja varsinkin Satakunnan rannikolla. Kuunarista saattaa tulla maailman ensimmäinen valaistu sukelluskohde. Jokinen on suunnitellut aluksen yläpuolelle kelluvaa lauttaa, josta aurinkokennot syöttäisivät sähköä aluksen ruumassa oleville lampuille. Kuunariin pääsee sukeltamaan heti, mutta valaistus asennetaan vasta jonkin ajan kuluttua.

Tekeillä olevia kaljaaseja U.T.Sirelius 1914